Parikymmentä vuotta sitten,siinä syysilmojen saapuessa, muutin naapurimaahan. Tasapainoilin lähinnä kielikylvyssä, jossa vaahtopäitä riitti ammeen täydeltä. Päässäni olivat sekaisin espanja, ruotsi, englanti ja norja. Mitään noista en osannut, mutta silti olin selviytynyt naapurimaahan asti suuren vanerilaukkuni kanssa. Onnekseni tuossa maassa ei ollut muita kielivaihtoehtoja, kuin norja. On valtavan selkeää kun tarvitsee osata vain yksi kieli ja kommunikointi tapahtuu ainoastaan kyseisellä kielellä. Tilanne oli siis yksinkertaisen onnellinen. Poikasesta Pyryharakaksi syntyminen tapahtui minulle tyypilliseen tahtiin, eli ykskaks. Muutoksia tai muuttuvia tilanteita syntyy käden käänteessä. Suuren oivalluksen tuloksena hain Suomeen kouluun ja kuvittelin käyväni koulua naapurimaasta käsin. No mitäpä luulette, miten moinen temppu onnistui, ei sitten yhtään mitenkään. Niin – halusivat minut sitten sinne kouluun. Korkeammalta oli helppo liidellä Etelä-suomea kohti. Keski-Suomen kohdalla oli pakko kasvattaa siivet, että pystyin laskeutumaan. Tuosta opiskelemaan hakeutumis oivalluksesta syntyi Pyryharakan lentoa niminen opus, jossa esittelin siihen mennessä tekemiäni tuotoksia. Parinkymmenen vuoden ajan tuo Pyryharakka on sukinut siipiään. On ollut enemmän ja vähemmän uinuvaa liikehdintää, mutta silti korkealentoiset tavoiteet ovat pitäneet luovuuden kiitoradan nousujohteisena. Elämässäni luovuus on päänäyttelijä ja sivuroolissa Pyryharakka joka joskus räpiköi tuulia vastaan.
Blogini ”kansikuva” ei tuo verkkokalvolle käsitystä taiteestani tai tyylisuunnastani. Kuva herättää minussa kuplivaa jännitystä, valoa ja iloa. Ihmisenä pienuutta luonnon ytimessä. Naapurimaan jylhät maisemat muistuttavat minua unelmasta, jota kohti lentoni kulkee. Poikanen syntyi Norjassa, kukapa ei siis haluaisi synnyinseuduillaan vierailla. Tuohon maisemaan päästäkseen on Pyryharakan harjoiteltava erilaisia lentotekniikoita, ettei mene ilmavirtauksissa sitten aivan eksyksiin. Varma en kuitenkaan ole niistä harjoitteluista – jos kaiken osaisi ja taitaisi, ei elämässäni olisi rikastuttavaa arjen komiikkaa.
