Kävelin metsässä liian isoilla saappailla. Miten se sillä kertaa olikin niin kompuroimista, vähän väliä oli joku oksa poikittain saappaan kärjen päällä. Siitä kun selvisin niin eikö ollu näkymätön kuoppa sammalpeitteen alla. Siinä kompuroidessa manasin vähintäänkin koko maailman ja haukuin saappaat ja muut matelijat. Olinhan toki käyttänyt noita saappaita ennenkin ja ei se noin hankalaa ollut, nytpäs olikin. Loppumatkasta opin jo aika hienosti hallitsemaan isot saappaat, eikä koko aikaa tarvinnut äkkäilläkkään.

Elämäni liian isoissa saappaissa konkretisoitui ja jouduin ajattelemaan tilannettani uudesta vinkkelistä. Fytoterapeutti opintojeni alku on ollut melkoista kompurointia. Monesti on käynyt mielessä, että olenkohan hypännyt liian isoihin saappaisiin. En varmasti osaa olla tarpeeksi kiitollinen elämälle, että sain tämmöisen mahdollisuuden, missä pääsen luonnon ytimeen. Olen tarjottimen äärellä, josta viisaat naiset,  jo aikojen alussa, ammensivat ravintonsa. Tuolloin nuo viisaat naiset osasivat lääkitä ja pitää perheensä hengissä. Tuosta viisaudesta ja yhteydestä luontoon on niin vähän jäljellä.

Erityisesti tänä kesänä kaikki kasvit ovat menneet syvälle energia kenttääni. Vielä en osaa kertoa mitä milläkin kasvilla voi tehdä, mutta tiedän sisimmässäni miltä mikin kasvi tuntuu. Ymmärrän eläväni maassa missä ympäröivä luonto on rikkaus. Asun keskellä ruoka-aittaa ja minua ympäröi kasvien suojaava kehä. Tämä on ollut tunteikasta aikaa. Kukkaloisto teiden varsilla on hymyilyttänyt ja ilahduttanut runsaudellaan. Luonnossa on pelkästään kauneutta.

Mietin osaanko itse suhtautua riittävällä nöyryydellä kasvien parantavaan voimaan. Ovatko saappaani liian isot ja hukunko niiden kanssa horsmikkoon, siankärsämö sieraimessa ja puna-apila korvassa. En muista mikä vaikuttaa mihinkin. Rohtoraunioyrttini jää jumiin ruuansulatuskanavaan ja suolisto pukkaa pelkkää pakuria pihalle. Maksani paukkuu ja sappeni kiehuu, miten ne puhdistuskuurit menivätkään. Ei varmasti auta että käy lilluttelemassa järvessä, ei puhistu kuin pintanahka. Mitäs jos unohdan kaiken ja en opi enään mitään uutta. Näitä mietin, kompuroin opiskelun teknillisessä kuraojassa ja haaveilen lankapuhelin ajasta.