Istun rantaan vievillä rappusilla auringonläiskässä, kahvia ja pala raparperipiirakkaa keikkuu polvillani. Aamukahvit ulkoilmassa, rappusilla, auringossa, juuri tätä olin toivonut. Elämäni, arkeni on nyt täällä mökillä, järven rannalla. Laiturilla könöttää keskeneräinen katiska, kuistilla nojailee virveli ja soutuvene lepäilee tyynenä koivun vieressä, odottaen jokapäiväistä liikunta-annostaan. Mökki on metsäisellä tontilla, kaikki on luonnollisessa asennossa. Kaikenmaailman heinälajikkeet notkuvat aamukasteessaan, aurinko niitä jo kuivattelee – kaunista, niitä on niin monenvärisiäkin. Jollakin kalalla näyttää olevan aamujumppa meneillään, aikamoisiin hyppyihin sekin pystyy. Kannattaisi senkin mennä tuosta laiturin lähettyviltä kauemmaksi molskimaan, etten käy virvelöimässä sitä pannulle.
Ulkosalla istuskellessa ajatukset vapautuvat. Ajatuksia tulee ja menee, ne eivät kimpoa mistään seinästä takaisin ja jää korvien väliin pyörimään. Ajatusten liikennöinti on paljon joustavampaa ja rikkaampaa. Ne vaan jäävät rauhallisina muhimaan, tai jatkavat matkaansa, toteutuakseen jonkun muun elämässä. Kiireellisyys kaikilta osin rauhoittuu, kun istuu paikassa missä ei kuulu mitään ihmisen tuottamia ääniä. Tuohon paikkaa minäkin menin tänä aamuna, selkiyttämään ajatuksiani. Tänään maalaan ja kirjoitan, vapautin itseni opiskelemiselta ja varsinkin sen tuottamilta teknisiltä haasteilta.
Olen tilanteessa missä elimistöni pitkäaikainen stressitilanne on purkautunut. Kroppani purkaa kaikkea pihalle räkänä ja särkynä. Eikä voi millään muotoa sanoa miellyttäväksi yöllistä monen tunnin oksentamistakaan. Pääkipu oli räjäyttää aivoni pihalle ja ajattelin, että nyt tarvitaan ambulanssi paikalle. En kuitenkaan jaksanut sitä soittaa vaan kaaduin sohvalle. Tämä on prosessi joka menee ohi ja tiedän mistä se johtuu. On onnellista huomata, että ymmärtää jotain oman kehonsa toiminnasta ja tarpeista. Erityisen tärkeää on myös reagoida ja toteuttaa kehonsa tarpeita, olla uskollinen itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen. Jatkuvan suorittamisen sijasta voisimme luvata joka aamu pitää itsestämme hyvää huolta. Voisimme esimerkiksi luvata joka päivä venytellä, tehdä vaikka kolme liikettä. Lupaisimme hengittää syvään ja rauhallisesti, pureskella ruokamme kunnolla. Ennenkaikkea lupaisimme rakastaa toisiamme ja luontoamme.