Todellisuudessa Heka ja Helvi ei kirmaile minnekkään, maadoittavat vain itseään tunturien notkelmassa. Heka ja Helvi vankkumaton pariskunta, ovat juurruttaneet itsensä peruskallioon, helppoahan se oli, kun on samat alkuaineet. Ovat olleet uskollisesti rinta rinnan aina jääkaudelta lähtien. Ei siinä siihen aikaan paljon kyselty, että tahdotko –  se oli siinä rytäkässä pidettävä kiinni siitä kaverista, kuka sattui sulamisveden aikaan vierelle kellumaan. Kyse oli henkiinjäämisestä, ei siinä ollut muuta tunnetta kuin pakokauhu, kun kauhoi naama vedenpinnan yläpuolella menemään. Jääkauden tasaantuessa ja olosuhteiden kuivahtaessa he huomasivat kohtalon kuljettaneen heidät päälaen ylämaastoon. Ei aivan sinne ylhäälle. Tiedättehän, kun tunturia ylöspäin könytessä ensin on puita, sitten pusikkoa ja lopuksi ei mitään – silmänkantamattomiin ei mitään. Meidän kulmilla luonto poikkesi tuosta suoraviivaisuudestaan. Siinä puuston ja pusikon välissä on myös kohta, jossa ei ole mitään. Juuri tuohon kohtaan, eli viimeisen nousun juurelle, tai suurinpiirtein siihen kohtaan, Heka ja Helvi ovat maastoutuneet. Yhteistuumin olivat sitä mieltä, että mikäs täällä on ollessa ja siinä ovat sitten kököttäneet. Ajan romantisoimina ovat analysoineet toistensa nimiä. Heka Helvin ja Helvi Hekan. Tuo romantiikka ei nimittäin ollut mitään rakettitiedettä, se oli pelkkää kivien kolinaa. Hekan nimi tulee sanoista He kaksi ja Helvin nimi Hellyttävästi vierellä. Ei heillä ollut mitään moitittavaa olosuhteistaan, olivathan he taannoin selvinneet aikamoisesta vedenpaisumuksesta. Nyt vain huokaili ja hengitteli kaikessa rauhassa eikä ollut pelkoa tukehtumisesta saati karille ajosta. Näissä maisemissaan he seurailivat harvakseltaan ohikiitäviä hahmoja. Turha niistä oli tilastoja tehdä, näyttivät olevan yhdet ja samat seikkailijat aina liikenteessä. Hymyilyttihän heitä, kun seikkailijat opettelivat laskemaan umpihangessa, vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Tuumasivat vain, että tosipaikan tullen ne nuokin oppii pysymään pinnalla. Tunturin siinä kohtaa missä H & H maadoittavat itseään on toisinaan vallan mahdottomasti lentoliikennettä. Laskevat vain suurimmat ohiliitäjät, kuten erilajike kotkat ja joutsenet. Kevät on poikkeuksellista aikaa, juuri silloin kun aurinko alkaa sulattamaan lunta heidän ympäriltään. Ovat sen verran kuumaverisiä oikealta kyljeltään, että siitä kohtaa ensimmäisenä kylki kylpee auringossa. Keväisin heidän kyljessään poikkeaa jos minkälaista kyhnyttäjää, toisin sanoen, kevään haittavaikutukset saapuvat aina auringon lämmittäessä. Rauhallisen talvikauden jälkeen heillä on sopeutuminen tungetteleviin seuralaisiin, mutta siltikin he sopeutuvat. Kaikenlaiset energiakentät kolisevat, onneksi kolina kuuluu heidän perusenergiaansa.