Keltainen postilaatikko

Keltainen postilaatikko seisoo tienlaidassa hiljaa itekseen.
Keltainen postilaatikko, kuulle otsalautaa kohottaa.
Keltainen postilatikko, kuulle varsin kumartaa ja muuten vain tien varrella töröttää.
Tuo keltainen postilaatikko, rauhaa vain rakastaa, mutta ei rauhasta tietää saa,
sillä keltainen postilaatikko autoja vain katsastaa.
Keltainen postilaatikko ei ripeä ole liikkeissään, eikä hän ryntäile tielle päin, eikä varsinkaan liiku yllättäen autoon päin.
Tuo keltainen postilaatikko on aivan ominpäin.
Keltainen postilaatikko nappaa postin kitusiin, eikä koskaan siitä palkintoa saa , sillä tuo keltainen postilaatikko vain työtänsä hoitelee.
Keltainen postilaatikko kuulta terveisiä saa, kuu sille vilkuttaa ja keltainen postilaatikko kulmiaan kohottelee.

Keltainen postilaatikko on vekkuli ja veikeä, neliskulmainen postilaatikko.
Tuo kuu-ukkeli kelmeä, tekee varjollaan temppuja postilaatikolle.
Yhdessä he varjoillaan autoilijoita pelottelevat. Pimeyden maagisuus luo keltaiselle postilaatikolle sarvet päähän ja heiluvan poronvartalon.
Helmapellit hulmuten autoilija jarruttaa, tarkentaa katsettaan ja tajuaa, että hämäryys teki tepposet.
Kuljettajaa hymyilyttää, olihan hän juuri välttynyt porokolarilta.

Keltainen postialatikko tekee yhteistyötä kuun ja pimeyden taikuuden kanssa ja se tekee postilaatikon elämästä jännittävää.
Keltainen postilaatikko saa monesti kuraa niskaansa. Lumesta tuo keltainen postilaatikko pitää koska se on niin puhdistavaa ja sitä on paljon tarjolla.
Keltainen postilaatikko on sairastunut alaraajahalvaukseen, tuon myötä hänen elämäntehtäväkseen on tarjoutunut törötteleminen tien varrella.

Keltainen postilaatikko osaa nauttia elämästä ja hän rakastaa postineitä. Keltainen postilaatikko on onnekas, koska näkee rakastettuaan joka päivä. Mikäs hänellä on ollessa, kun postineiti syöttää häntä joka päivä. Erityisesti hän pitää Postinet luettavasta, koska se on täynnä pelkkää hömppää ja hömppäpömppää ja se tuo keltaisen postilaatikon arkeen rajattomasti luovuutta. Postineiti on iloinen ja kehuu keltaista postilaatikkoa vuolaasti. Joka päivä keltainen postilaatikko kuulee olevansa luotettava ja jämäkkä vartaloinen.

Tuo keltainen postilaatikko on jämäyttänyt vartalonsa vyötäröstä alaspäin, koska luulee ettei keltainen postilaatikko ole notkeavartaloisena arvostettu. Keltainen postilaatikko oli aikaisemmassa elämässään oranssi aurauskeppi. Kaikkina noina aikaisemmin vietettyinä vuosina häntä kaulan kohdalta kuristi tuo heijastinrinkula. Viimein hän väsyi olemaan kovin taipuvainen. Oranssi aurauskeppi ei enään jaksanut myötäillä aura-autoa, eikä kerta toisensa jälkeen kammeta ojan pohjalta takaisin tien varteen. Haikeana hän tuolloin muisteli serkkujansa norjanmaalla, heillä ei kiristänyt vanne pään kohdalla, oli vain kevyt puristus vyötäröllä.

Erään kesän jälkeen oranssi aurauskeppi ei enään palannut paikoilleen teinreunaan, hän oli ottanut paikan vastaan keltaisena postilaatikkona.
Keltainen postilaatikko palellutti alaraajansa heti ensimmäisenä talvena ja näin hänestä tuli varsin jämäkkä keltainen postilaatikko.
Jämäkkä keltainen postilaatikko oli varsin onnellinen, sillä olihan hän rakastunut postineitiin. Onnea toi myös jekkuilu yhdessä kuun kanssa.
Talvisin keltaisella postilaatikolla oli monesti ähky, sillä lunta tuli kitusiin isoina kerta-annoksina. Keltaisen postilaatikon sulattelukyky ei ollut parhaimmillaan talvella ja tämän takia hän kärsi ajoittain suolistokaasuista. Kaasupäästöistä johtuen keltaisen postilaatikon perälaudat paukkuivat ja natisivat liitoksistaan.
Keltainen postilaatikko suli täyteen iloisuuteensa kun kevätaurinko lämmitti sen otsalautaa ja hartioita. Kesällä keltainen postilaatikko loisti kilpaa auringon kanssa, sen suu oli pelkkää hymyä ja syli avoinna uusille kirjeille