Pimeää aikaa oli heidän ympärillään tarjolla runsaasti, siksi oli hyvä, että he oppivat nauttimaan siitä. Oikeasti he olivat hahmoja, jotka osasivat nauttia arjesta ja niistä asioista, joita heillä oli sillä hetkellä käsillä. He olivat oivaltaneet, että arkionnen kokemiseen tarvitaan vain hyvä mielikuvitus. Alkuun tuolla toisella oli pimeän suhteen vähän liiankin hyvä mielikuvitus. Tarmokkaana hän kerta toisensa perään lähti yksin juoksulenkille. Hyvin varustautuneena, ainakin otsalamppu oli mukana. Yksinäisillä keikoillansa hän joutui kerta toisensa perään voittamaan itsensä ja kohtaaamaan milloin minkäkin olion luonnossa. Pääsääntöisesti hän kävi pimeässä kamppailua itsensä ja heinämättään kanssa. Puolenkilometrin matkalla hän joutui kolmesti kamppailemaan ja voittamaan itsensä heinämätästä vastaan. Se oli hänelle rankkaa ja aina hän ihmetteli, miksi hän taas lähti pimeällä yksin lenkille. Nyttemmin hänen mielikuvituksensa on hieman rauhoittunut ja kerta toisensa perään hän kokee suurta liikkumisen riemua.
Vakavamielisen ihmiskokeen tuloksena, hän on päättänyt syyttää pimeänpelosta otsalamppuaan. Niin ja lopulta sitä henkilöä kuka sitä otsalamppua käyttää….siis itseään. Olisi ollut niin mukava syyttää jotain muuta. Jos lähtee ulkoilemaan otsalamppu viritettynä täyteen valaistukseen, on varmaa, että saa mukaansa kaikki Ökkömönkijäiset ja muuta Mutiaiset, jotka kuiskivat olkapäällä milloin mitäkin. Sen seurauksena, että on painanut tuota maagista nappulaa otsallaan, häneltä ovat menneet monet leppoisat hetket ohitse. Mutta miten onkaan käynyt kun on sulautunut yön pimeyteen ilman valoa?
Pimeän pelko syntyy kun käyttää otsalamppua. Kun totuttautuu hämärään, näkee aikalailla pimeässäkin. Otsalampun valossa näkökulma ympäröivään maailmaan on todella kapea, jolloin kaikki valokehän ulkopuolella tuntuuu pelottavan uhkaavalta. Katselukulma on rajoitettu tietylle alueelle. Ilman otsalamppua koko maailma on avoinna, eikä ympäröivässä luonnossa ole mitään uhkaavaa. Pimeydessä liikkuessaan voi aistia yön maagisen voiman. Kaikki ympärillä oleva näyttää taianomiselta. Silmä tottunut pimeään, luottavainen suhde luontoon on syntynyt ja hän on saanut yhteyden Maaäitiin.
Nimetön
hyvä