Mikäli haluaa olla oman elämänsä Prinsessa tai Prinssi, on kuljettava Kuninkaallisessa peilisalissansa mieli avoinna. Meistä kukaan ei ole yksin mitään. Ilman toista tai toisia ihmisiä, meillä ei olisi peilejä, jotka heijastaisivat meille tunteita, joita meissä asuu.  Tuossa peilisalissa kuljettavan matkan aikana tapaamme hahmoja, jotka edustavat meille inhimillisyyttä, toiset rakkautta, toiset pelkoa ja jotkut itsepäisyyttä. Kaikkeen tuohon törmäämme omassa Kuninkaallisessa peilisalissamme, jos uskallamme avoimesti katsoa noihin heijastaviin pintoihin.

Useimmiten kun on itse avoin, saa kaksin verroin onnea ja iloa itselleen. Jakamalla elämäämme läheisillemme, saamme sen voiman elämäämme, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsemme.

Hyvin pitkälle viimevuosiin asti, ajattelin omasta elämästäni, että minun pitää vaan selvitä kaikesta ominpäin. Elämäni oli monilta osin negatiivisessa syöksykierteessä, koska en osannut katsoa noihin oman peilisalini peileihin. Olin itse suuressa viisaudessani asettanut itselleni mahdottoman tehtävän elämästä selviytymiseen. Olin päättänyt selviytyä omista asioistani Itsenäisesti, kiukulla ja asioita suorittamalla. Tuolloin elämässäni oli peili jonka kohtaaminen ei  aina tuntunut hyvältä. Tuo peili oli raivostuttavan rehellinen ja se sai minut monesti suorastaan raivon partaalle. Tuo peili ei silti mennyt rikki ja se sai minut ymmärtämään, että minussa itsessäni on tapahduttava muutos. En ollu tyytyväinen millään elämäni osa-alueella. Olin johdattanut elämäni tilanteeseen, missä päässäni jyskyttivät miljoonat rautatiet ja olin umpisolmussa joka asiassa.

Mitään ulkoista muutosta ei tapahtunut ennen kuin olin valmis kohtaamaan itseni ja muuttamaan ajatteluni. Kerrattain olin tuon raivostuttavn peilini kanssa kohtaamisessa, joka johti päätökseen. Päätös johti muutokseen ja siitä alkoi positiivinen syöksykierre, joka on lopulta johtanut todellisen unelmani toteutumiseen.

Kun jakaa elämäänsä ja uskaltaa olla lapsi, uskaltaa ottaa vastaan rakkautta ja vaalia iloa arjessaan, on helpompi kulkea myös niitä ylämäkiä. Ylämäkiä on kuljettava saavuttaakseen huippuja, mutta on hyvä muistaa, että huipullakin tuulee.  Huipulla voi hetkellisesti tuntea saavuttaneensa jotain minkä eteen on ponnistellut. Läheskään aina ei pääse sille huipulle mitä on tavoitellut, mutta matkan varrella on joutunut kurkistelemaan erilaisiin peileihin ja se on ollut paljon tärkeämpää kuin tuo huippu.

Omasta kulkemastani matkasta olen kiitollinen, sillä juuri tämä matka on tehnyt minusta juuri näin ihanan kuin olen. Ilman toisia ihmisiä, ei olisi ollut peilejä, jotka olisivat heijastaneet niitä rehellisiä, minussa asuvia tunteita. Olen oppinut reagoimaan ja tunnistamaan minussa herääviä tunteita.

On tärkeää vaalia omaa positiivista energiaansa. On uskallettava olla itsellensä rehellinen ja siivottava elämästänsä kuormittavat, negatiivista energiaa huokuvat asiat. Aina se ei ole ollut helppoa, mutta muuta vaihtoehtoa ei lienee ole, jos meinaa elää omaa iloista ja vapaata elämäänsä.

Aina on valinnan mahdollisuus, sulkea silmänsä tai katsoa rehellisesti peiliinsä.